Onko nyt aika kasvaa?

Nyt kun muuttoon on enää 5vkoa ja muuttopäivä lähenee ja lähenee, olen todella stressaantunut. Mulla on jatkuvasti sekavat fiilikset, itken jatkuvasti ja ahdistaa. Samalla oon niin ilonen, onnellinen ja koulussakin piirtelen pohjapiirrustuksia, suunnittelen sohvan paikkaa ja mietin mitä vielä pitää ostaa.
Mä en ole koskaan ollut yhtään yötä yksin, en koskaan. Joko äiti on aina ollut kotona tai sitten olen ollut kaverilla tai Roopella. Mä en osaa yksinkertasesti olla yksin. Joskus otan päivän vain itselleni, mutta silloinkin täällä on äiti kotona. Nyt kun muutetaan, oon ainakin kerran viikossa ihan ypöyksin yön, kun Roopella on treenit Hangossa. KOKONAISEN yön. Kuinka lyhyt aika se onkaan ja silti, kuinka paljon se mua pelottaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että on ihan hyvä, että saan ensimmäisen kerran elämässäni olla edes yhden päivän vain yksin.

Oon äidintyttö ja tosi kiinni äidissäni, vieläkin. Ehkä se johtuu juuri siitä, etten koskaan ole ollut yötä ilman äitiä kotona ja muutenkin meillä on todella läheiset välit. Mitä sitten kun muutan, en saa joka päivä halia äidiltä, se ei ookkaan tossa neljän metrin päässä. Se ei ole käskemässä mua laittamaan tiskejä, imuroimaan, siivoamaan, viemään pyykkejä, syömään ja juomaan.
Osaanko mä olla aikuinen jo? Olenko mä aikuinen jo? Pitäisikö mun nyt osata olla ilman äitiä? Oliko tää tässä? Pitääkö nyt kasvaa isoksi?

Totuus on että, kyllä. Ja ei. Mun ei tarvitse olla erilainen kuin nyttenkään, kunhan vain pidän huolen kodistani ja itsestäni (ja vähän Ropsustakin) ja tottakai mä pystyn sihen, mä olen Karoliina. Mä osaan tehdä ruokaa, siivota, tiskata, pestä pyykkiä, silittää, käydä kaupassa, maksaa laskut, käydä töissä, mutta.. Osaanko mä vieläkään pitää huolta henkisestä puolestani? Kai mä osaan ja jos en osaa, niin psykologit osaa.

Olen innoissani, että pääsen jo itsenäistymään, asumaan Ropsun kanssa ja muuttamaan kaupunkiin. Ei enää juoksemista bussiin aamulla, vaan voin herätä rauhassa ja meikata rauhassa ja laittaa hiukset rauhassa, ehkä jopa syödä aamupalan.

Mä olen onnellinen, koska mulla on perhe, ystävät, täydellinen poikaystävä ja sukulaiset tukemassa, kaikessa. :)