avautumista tulevaisuudesta

Äskeiseen postaukseen tosiaan kirjoitin vähän mun ajatuksista tätä työtä kohtaan ja mikä olisi mun unelmien työpaikka. Oon monesti kertonut, että haluan elättää itseni kirjoittamalla. Olisi ihanaa elättää itsensä kirjoittamalla blogia, kirjoja tai vaikka lehteen kolumnia. Tottakai unelmani on myös se, että joskus tulevaisuudessa olen jonkun ihanan lehden päätoimittaja.. :D

Opiskelen nyt siis lähihoitajaksi ja pidän tästä alasta ja työstä, mutta Santun kuoleman ja paljon mediassa olleiden muiden hoitovirheiden takia, en halua olla vastuussa kenenkään elämästä. Tai siltä minusta juuri nyt tuntuu. Tottakai olen vastuussa ainakin jossain määrin, ihan sama missä työskentelen ja osaan antaa ensiapua, omistan myös ensiapukortin, mutta en tiedä... Ehkä noiden lääkelaskujen takia mun itsetunto on huonontunut?

Elämä on vaikeeta eikä todellakaan oikeudenmukaista, sen olen huomannut myös täällä Luksiassa. Toiset opettajat sanovat jotain, toiset toista ja taas jotkut opettajat ihan muuta. Haluaisin ensivuodeksi oppisopimuksella opiskelemaan, mutta juuri sekuntti sitten opettajat sanoivat että joudun käymään kaikki näytöt uudestaan, jokaisesta työharjottelusta jossa olen ollut.. Nice! No ehkä mä jään tänne kouluun ja unohdan oppisopimuksen. Ja niin mä tein, allekirjotin äsken lapun jolla haen LaNuun, eli Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelmaan. Toisena vaihtoehtona hain MiPään, eli mielenterveys ja päihdetyöhön.. ARGH. mä oon niin epävarma, en tiedä mitä haluan, mitä jos haluankin MiPään?! Oon ihan sekasin ja nyt jo palautin... voi hitto.

5min myöhemmin..

No nyt hain lapun takaisin ja mietin tän päivän loppuun asti, että haenko MiPään vai LaNuun.. Ihan alunperin halusin MiPään, mutta kuitenkin oon työkseni kokoajan hoitanut lapsia.

Oon ihan sekasin.... Kiva tää avautuminen, pahoittelen.